Ennin ja Heimon Hundkarusellen

Lisää hyviä uutisia! Käytin Heimoa tänään fyssarilla (Elina Karhumäki). Ei siis ollut varsinaisesti mitään erityistä epäilystä, halusin vaan käydä huoltamassa. Ja mistäs noista jumeista tietää, en oo kovin hyvä katsomaan koiraa sillä silmällä.

Heimo olikin oikein hyvässä kunnossa! Lihaskunto on erinomainen, myös sisemmät lihakset. Oli suora rangaltaan ja liikkuvainen. Ainoastaan ojentajat oli aika jumissa, ei vaan keksitty syytä siihen. Mutta tuo nyt on pientä. Takaosassakin oli jotain pientä jumitusta, ei kuitenkaan mitään normaalista poikkeavaa.

Mietittiin jopa Elinan kanssa, että voisi ehkä kilon tai kaksi saada lisää painoa. Olen kyllä samaa miettinyt. No tässä on niin pienestä määrästä puhe, että ei varsinaisesti tarvitse mitään radikaalia tehdä ruokavalion suhteen jos haluaa tuon verran lisäystä.

Elina vinkkasi, että parikin kertaa viikossa voisi juoksuttaa rentoa ravilenkkiä. Nyt tosiaan meidän juoksut on olleet tauolla pakkasten takia, mutta eiköhän taas jatketa kunhan tästä käsittelystä palautuu. Ja nyt olen uskaltautunut Näsijärven jäällekin ensimmäisiä kertoja tänä talvena. Se on tietty ihan eri juttu, kun tasatahtinen juoksu, mutta enivei, hyvää liikuntaa.

Viikonloppuna käytiin vähän hakuilemassakin tosiaan. Enni pääsi reenaamaan, se on nyt lellitty kun vältti kuolonkohtalon. Enni oli ihan superhyvä, tosin reenikin oli mallia “kunhan on kivaa ja onnistuu varmasti”

Hrrr taas meitä on huijattu, tänään piti olla siedettävä keli, mutta ei… -15 näytti lähtiessä. Mutta pakko vähän reenata, aika juoksee!

Sabinan kanssa siis tokoilua, kelistä huolimatta. Sabina oli tuonut tokoesteen, iso kiitos siitä! Mulla oli tietysti kovasti toiveenä, että tokohypyn opetus on piece of nakki. Noo, kyllähän se hyppää, mutta eipä meinannut millään onnistua seisahtuminen. Heittäytyi suoraan hypystä maahan. Sain kyllä lisäkäskyllä seisomaan, mutta ei taida olla kovin hyvä juttu se. Mutta ehkä ei ihan nollaa pukkaa, jos saa lisäkäskyllä ylös?

Lopulta sain seisomaan jotenkuten. Aika monta kertaa peräkkäin onnistui. Mutta en tehnyt liikettä ihan loppuun asti vaan palkkasin seisomisesta. Jos tässä vielä ehtis reenaamaan…

Kävi muuten viikonloppuna Kuopiossa kisoissa niin hassusti, että Heimo pääsi karkaamaan kevythäkistä… Haha! Siinä oli jo reikä, mutta hyväuskoisena aateltiin, että kyllä se siellä pysyy kun pistetään lakana eteen. No ei pysyny! Kun tuli kuulutus, niin arvasin heti, että Heimohan se siellä irti juoksentelee.  Oli napannut laukusta motskarinsa ja sen kanssa siellä toheltanut menemään

Mittees meille hmmmm… No viikonloppuna Heimo ja Maija tosiaan nappasivat kaksi nollaa agiliitystä, ja siirtyivät sitä myötä kakkoseen. Oltiin jopa kisakatsomossa Jasmon kanssa, vaikka geimit oli ihan Turussa “asti”. Mikäpä tuossa, kivaa sunnuntaiohjelmaahan se on (etenkin kun oma koira menestyy )! Jasmolla oli kamerakin mukana, tuli jokunen ihan kiva kuva. Taitaa olla aika vaativa laji tuo liikkuvan kohteen  kuvaaminen sisätiloissa.

Maijan rata-analyysit löytyy täältä: http://mairajal.wordpress.com/2012/01/30/tokaluokkalaisia/

Joku viisas osaa jo päätellä, että tokokokeeseen reenailu on ollut aika vähäistä. Olen kuitenkin muutaman kerran treenannut autohallissa ja kerran Pirjon kanssa kentällä. Ja ihan hyvältä tuntuu, joten ei hätiä mitiä. Hyppy on tosi huonoissa kantimissa yhä, kun ei ole muka ollut paikkaa, missä sitä treenata (selityksiä löytyy siis). No ensi maanantaina ajattelin käydä Heimon nollakakkua maistelemassa Takkulassa ja ottaa siellä session kyseistä liikettä. Ja ehkä vielä toisenkin kerran ensi viikolla, jos onnistuu/tarve vaatii.

Tänään kävin juoksemassa, kun Heimolla ei tänään ollut agitreenejäkään eli hyvä päivä lenkkeillä. Tunteroinen juoksenneltiin. Kiva fiilis, kun sekin “laji” alkaa taas rullaamaan siedettävästi, tuntui nimittäin mukavalta köpötellä.

Niin ja Ensiolla oli tänään eläinlääkärin tsekkaus. Mahaan oli ilmestynyt taas patti. Pipsa tutki sen ja sen koon, muodon, tuntuman,  sijainnin ja neulanäytteen perusteella diagnosoi rasvapatiksi. Ihan tosi hieno juttu se. Muuten olisi ollut tiedossa suht iso operaatio. Hampaan jämät on tosin vielä leikkaamatta, se aika on keskiviikoksi.

Sääennusteetkin näyttää siltä, että loppuviikko ollaan lyhyillä lenkeillä ja autohallissa treeneissä. Ja Enni on saikulla.

Kiitos kaikille edellisen postauksen kommenteista. Ja tosiaan olihan siellä koulutuksessa jotain, mitä otin onkeenikin. Tuota kirjoittaessa olin vaan vieläkin niin hermona, ettei paljon positiivisia ajatuksia ollut mielessä sillä hetkellä. Just tuo mustavalkoisuus, se on kyllä meillä ollut vähän hukassa. Ja kun on herkkä koira, niin on varmasti tullut annettua liian paljon vapauksia yms.

Mutta siitä olen täsmälleen sitä mieltä, etten hyväksy sitä, että vieras ihminen käy kovakouraisesti koulimaan MINUN koiraani. Ehdottomasti en hyväksy. Ja minä tunnen koirani, se ei todellakaan petrannut loppua kohti vaan meni toimintakyvyttömämmäksi. Rupesi haistelemaan mattoa, ei tehnyt enää pyydettyjä asioita kunnolla tai ollenkaan, jne.

No mutta se siitä, toivoisin että juttua jatketaan irl. Ja etten saa mitään herjaussyytettä

Asiasta toiseen. Enni ei kyl oo ihan kunnossa Eilen lähdettiin juoksulenkille, niin liikkui huonosti ja kerran kompuroikin. Ei se siis selvästi ontunut, mutta jotenkin köyryssä ja surkeen näkösesti kulki. Sanomattakin selvää toki, että juoksut jäi juoksematta, jos joku sitä epäilee… Pitää nyt pitää levossa hetki ja varata fyssariaika. Sillä on tosiaan yksi hammaskin katkennut, ensi viikolla leikataan loppuosa. En oo huomannu mitään

Mulla on kyllä ihanat koirat, tykkään niistä aivan sikana. Vuodet vierii ihan liian nopeesti.

Ensio

Hempsu

Että semmonen tottiskoulutus. Meni rahat ns. kankkulan kaivoon.

Olin viimeisenä vuorossa ja tosiaan etukäteenkin jo vähän miettinyt, että onkohan tällä meille annettavaa, kun on kuitenkin perinteinen suojelu-ukko. Noo kun 45 euroa oli tullut jo maksettua, niin eikun suden suuhun sit vaan.

Sanoin itseni esittelyssä, että koira on kovin innokas/levoton, mutta pehmo. Että voitaisiin nyt katsoa, jos saataisiin se oikeaan mielentilaan. Olin ehtinyt olla ehkä 5 minuuttia kentällä, niin kouluttaja pyysi voiko koittaa koiraa itse. Olin hämmentynyt, enkä tietenkään osannut muuta sanoa, kuin että no kaippa se käy. Siitä alkoi sitten rihtominen (pakotteet) ja kyllähän se sit hiljeni. Jee. Sitten piste iin päälle vielä: palkkasi Heimon (patukalla), siitä ‘istu’ ja Heimo kun ei pysynyt käskyn alla, vaan yritti tavoitella uudelleen motskaria, niin läimäsi päin näköä. Great. Hemehän oli tietty ihan kuset housussa siitä ja väisti sitten paniikissa aina, kun vähänkin käsi heilahti sen suuntaan. Kävi sääliksi. Vituttaa, kun annoin sen tapahtua. Vituttaa, kun en sanonut mitään. Seisoin vaan ihan halvaantuneena.

No sitten sain koirani takaisin. Ja mitäs muuta kun pakotteita pakotteita pakotteita vaan kaikkeen. Pakotteita hiljentämään, pakotteita edistämiseen, kaikkeen vaan pakotteita. Hohhoijjaa. Köyhyyttä on mielestäni se, ettei osaa muuta neuvoa antaa, kuin pakotteet. Joo, niille on paikkansa ja aikansa, mutta että MITÄÄN muuta ei ole ratkaisuksi, kun pakotteita.

Harmittaa ihan sairaasti, kun menin niin kipsiin, enkä osannut muuta kun pällistellä ja hymistellä. En vaan ymmärrä, miksi se halusi Heimon ottaa riuhdottavaksi, kenenkään muun koiraa ei halunnut. ´Miten voi kuvitella tuntevansa täysin vieraan koiran viiden minuutin tutustumisen jälkeen niin hyvin, että voi omin luvin mennä riuhtomaan ja läimimään??? Meni kyllä rahat niin hukkaan, kun vaan voi mennä. Tietty, saatiinhan se hiljaiseksi tosiaan.  En vaan tykkää YHTÄÄN siitä, millaiseksi alistuneeksi raukaksi pakotteilla hiljentäminen Heimon tekee. Ja ottaa oikeasti päähän tuo läimäyttäminen. Vituttaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa!!!!

Jonkinasteista äksöniä ollut. Reenirintamalla vähemmän, mutta jotain pientä kuitenkin. Keskiviikkona olin Meirän hallilla Pirjon ja Sannan kanssa tottistelemassa. Ööh siinäpä tämän viikon aktiviteetit, haha! Itse asiassa sunnuntaina tämä äksöniputki jatkuu, kun mennään koirakkopaikalle Hannu Liljegrenin tottissemmaan. Saas nähä, irtoaako jotain mielenkiintoista sieltä!

No. Sen verran on tapahtunut, että sain Heimolle tokokokeeseen paikan. Auts. Kisat on 12.2. täällä Tampereella jossain. Kivaa on, mutta tässä on pari muttaa: 1) missä pääsen treenaamaan tokohyppyä? 2) Ääntely++, eli turha odottaa kovin kummosia pisteitä. Mutta ei siinä, kiva mennä. Jotain jännitystä tähän elämään

Tosta hypystä, pitää varmaan rakennella autohalliin joku harjanvarsihässäkkä. En tod. jaksa lähteä esim Nokian kentälle pelkän hypyn takia. Ja tuosta ääntelystä myös sellainen kommentti, että olen nyt ottanut aika pitkälti sellaisen kannan, että en siihen nyt pahemmin puutu. Toki niin, että en lähde liikkeelle, kun uikuttaa ja vastaavaa. Mutta siis koska tavoitteet on tottiksessa, ja painostus hiljaisuuteen tekee sille hallaa, niin olkoon nyt. Haetaan mieluummin vietikästä ja iloista tekemistä!

Heimo on kyllä päässyt agilitaamaan mukavasti, Maijan blogissa siitä tarkempia juttuja. Mukavasti on mennyt, käsittääkseni. Ja eilen oli kyllä mahtista, kun Maija kävi päivällä agilitaamassa, sen jälkeen lenkillä (Ennikin oli mukana) ja vielä Reviirissä hammastarkastuksessa. Itselläni oli NPKH:n kokous, johon menin heti töiden jälkeen. Jasmo on siis reissussa, eli koirat oli illan kotona keskenään. Kotiin kun tulin, niin olin varautunut siihen että ne hyppii suorastaan syliin nälissään ja tohkeissaan. Mutta ei, unisena tassuttelivat vastaan ja lähinnä velvollisuuden takia pientä tervehtimistä suorittivat. Sen jälkeen pieni ulkoilu & ruoka ja unet jatkui. Agi+lenkki+hammastarkastus olikin vienyt mehut molemmilta ihan kunnolla. Olipa hyvä mieli tästä, kiitti Maija!

Hammastarkastuksesta ei tullutkaan niin hyviä uutisia Ennin osalta, nimittäin siltä löytyi katkennut hammas. Loppuosa pitää kaivaa leikkauksella pois. En siis todellakaan ollut huomannut yhtään mitään! Voi Enni-parkaa, varmaan ollut kipeä

Heimon leegot oli kunnossa, tosin ei millään antanut avata suutaan. Ei niinkun millään. Vähän kun Maija oli saanut raotettua, niin sai louskautettua takaisin kiinni. Siinä oli jo sormet vaarassa. Joten Hemen hampaat tarkattiin pintapuolisesti, mutta hyvältä ja terveeltä vaikutti pinnat ja ikenet. Ja oli siis kaikki hampaat tallella onneksi

Päästiin vähän hakuilemaan lauantaina, jee! Pientä päänvaivaa aiheutti paikan valinta, kun ei meinaa oikein autolla päästä kaikkiin spotteihin… Lopulta päädyttiin Lahdesjärven parkkiksen viereiseen pikkupusikkoon. Ei se nyt hullumpi ollut, vaikkakin aika pieni. Luntakin oli vielä kohtuu vähän metsässä, pystyi ihan helposti liikkumaan ja esim tallaamaan kunnolla.

Heimolla teemana ilmaisureeni. Neljä ukkoa (liikkuvat), kahdella ekalla ilmaisu ilman palkkaa ja kahdella vikalla palkkojen kera. Meni hyvin, ei oo kyllä treeneissä pientäkään epäröinnin poikasta näkyvissä. Pistotkin meni ihan nappiin, muilla suorat pistot, paitsi kolmosella täydellinen eteneminen. Oujee!

Koira-aiheesta jumppa-aiheeseen. Kävin tänään shoppaamassa uudet jumppakengät. Edelliset oli liian isot sisäpelikengät, ostettu vuonna 2001. Hyvin palvelleet siis, mutta ilman omatunnontuskia oli jo aika hankkia korvaajat. On muuten äreet, I <3 colors

Jes, mullapa on semmonen! Nääs tässä meidän talossa on lämmin autohalli, jossa ollaan pidetty nyt pari vuotta autoo. Siinä on keskellä L-kirjaimen muotoinen tila ja oon monesti miettinyt, että kehtaisikohan siinä treenailla… Ei muka oo aiemmin kehdannut/viitsinyt. Nyt rohkaistuin, meillä on kuitenkin pieni taloyhtiö ja Jasmo on hallituksessa, ollaan siis selkeesti skenessä inessä.

Iso sakara on 14m x 4m ja pikkusakara on 5m x 3m eli ihan hyvin mahtuu puuhastelemaan. Bonuksena tietty se, että toisen koira & kamat saa auton perään. Superbonuksena +18 asteen lämpötila Hehee, olipa kiva treenata! Ja hyvänä puolena on vielä se, että pikkusakaran toisella sivulla on meidän auto ja toisella seinä eli siinä uskaltaa vähän hilluakin. Tietty ei mitään pallon kanssa riekkumista tuolla voi tehdä, mutta vetolelulla kyllä hyvin onnistui leikittäminen. Hitsi kun olikin mulla taitavia koiria, kyllä ne selvästi kotona osaa!

Pakko myöntää, että kun tokoilu ei ole intohimo, niin siitä aiheutuva lisävaiva vähentää treeni-intoa. Esim kun lenkin yhteydessä haluaa tottistella, niin kamat pitäisi roudata eestaas neljännestä kerroksesta –> ärsyttävää lisävaivaa –> ei viitsi treenata. Nyt todella näppärästi voin a) joko ensin heittää treenikamppeet autoon ja mennä lenkille, tahi b) ensin treenata ja jättää kamppeet autoon lenkille lähtiessä. Tadaa! Nyt on vähissä ei-viiti -selitykset

Sitäpaitsi lähipuiston kenttä on jäädytetty sittenkin, viitaten yritykseeni pitää sitä jäättömänä. Ja tunnustan, olen harkinnut Heimon ilmoittamista tokokokeisiin… Tässähän voi ihan innostua!