Ennin ja Heimon Hundkarusellen

Helatorstaina herätyskello pirahti klo 5.30, edessä lähtö Helsingin Palveluskoiraharrastajien etsintäkokeeseen. Voe voe, ei tämmönen iltavirkku vaan meinaa taipua noin aikaseen aamuun… Menin kyllä ennen puoltayötä nukkumaan! En meinannu millään pysyä hereillä ajomatkaa, vaikka litkin kahvia koko matkan.

Harvinaista: koe alkoi tottiksella. Mutta hyvä vaan – pääsi pahimmasta koitoksesta ekana eroon. Vähän inhasti alkoi päivä, kun grotskunarttu pääsi livahtamaan karkuun autosta ottaessa ja kävi suoraan Ennin päälle. Onneksi irroitti pian, eikä näyttänyt tulleen jälkiä. Ennikään ei tuntunut kyräilevän tuota koiraa välikohtauksen jälkeen, vaikka jouduttiin tietysti tottispariksikin.

Seuraamisessa käyttäytyi jopa kunnolla! No, ääntelyä ja edistämistä oli toki, mutta ei mitään hullua sikailua niinkuin jälkikokeessa. Taidettiin saada jopa HYVÄ!! Liikkeestä istumisessakin istui, jeejee. Ehkä siitä maanantain pikakuurista olikin hyötyä Liikkeestä maahanmenosta tuli oikeen erinomainen. Seisomisestakin taisi tulla erittäin hyvä, vähän otti askelia perään.

Sit alko mennä alamäkeen… Tasamaanouto oli vielä OK, en ainakaan muista mitään erityistä virhettä tulleen. Mut hyppynoudossa hyppäs tosi huonosti mennessä ja takastullessa oli epäröinyt ja hyppäsi kuitenkin – suoraan esteen päälle Tippui inhottavasti esteestä ja toki kapulakin tipahti siinä. Sit luovutuskin oli tositositosi levoton. A-esteen kiipesi mennessä hienosti, mut tullessa pläjäytti ensin päin estettä ja sitten kiersi. Höh kun tuntui pahalle, varmaan sattui

Sit eteenmeno. Tuomarin mielestä viritin koiraa, en kyllä ite tiiä et miten. Irtosi hyvin, meni maahan hyvin, pysyi maassa hyvin, nousi sivulle hyvin. Mut ei silti tainnu tulla erinomaista.

Paikallamakuuseen………. Tuskin kerkesin painaa hanuriani piilolla penkkiin, kun alkoi räksyttämään täysillä kohti suorittavaa paria. Haukkui käytännössä koko suorituksen. Great……. Ei paljoo pisteitä herunut tästä. Ärsytti aivan sikana. No pisteitä kalastettiin lopulta 75. Oli jotenkin tosi ankee fiilis kuunnella tuomiota: väsytti, ketutti, suretti.

Eli yliopistomatikalla laskettuna maastosta oli varaa menettää kokonaiset 5 pistettä 1-tulosta ajatellen. Se ei kyllä kovin paljoo oo… Maastot oli 50 km:n päässä kentältä, ei ihan lähistöllä siis. Mutta hienoa maastoa kokonaisuudessaan, enimmäkseen mäntyistä ja valkovuokot kukki ihanasti joka puolella.

Ekana jälki. Janalle lähti ihan kivasti ja otti jäljen oikeaan suuntaan. Mut arvostelu oli tiukkaa, olisi kuulemma pitänyt olla HUOMATTAVAN, SIIS HUOMATTAVAN määrätietoisempi. Tästä -3p. Ekan kerran nosti kepin vasta tosi pitkän ajan päästä. Arvasin, että eka keppi on jäänyt. Ja niin olikin. Eikä sitä löydetty uusintaetsinnällä. Ärsyttäääääääääää, aina jää yks keppi! Ei enää huumori riitä ((((

Tarkkuusruutu meni hyvin, mutta tiukkistuomari keksi tästäkin valitettavaa ja otti -1p. Ilmeisesti en olisi saanut niin nopeasti koukata esinettä koiralta. Ja miksi en, kysyn vaan? Niin ja koiran pitäisi tarkkaavaisemmin työskennellä. Kaksi kertaa nosti päänsä mättäästä sekunniksi, nääs se on väärin. Otti pattiin, ei ollut mielestäni oikeutettu pistevähennys.

Pudotetussa tuli penaltya siitä, että seuraaminen olisi voinut olla parempaa ja tuonti ripeämpää. -3p.

Haku alkoi vähän ei-oppikirjaimaisesti; etukulmat ei oikein onnistuneet. Mut sen jälkeen parani työskentely ja kohta nostikin ukon takakulmasta. No, tässä tuli penaltyä ilmaisusta (pätki). Omaan korvaan ei kyllä pätkinyt lainkaan. Oikeesti. Hengitystauon piti, mutta tietääkseni se on sallitua. Toinen ilmaisu oli sit tuomarinkin mieleen. Hausta -6p.

Esineruudussa Enni työskenteli tosi hienosti ja toi kaksi esinettä kohtuu nopsaan. Sit kolmatta ei meinannut löytää, nätisti kyllä etsi. Kyseinen esine olikin pistetty ihan ihan eteen, terävän töyrään taakse hyvään jemmaan. Mikäs siinä. Eikä todellakaan enää haitannut vähääkään, vaikkei noussut kolmea. Pyysin lupaa nostattaa tuon viimeisen, niin sai Ennikin vähän palkintoa hyvästä työstä.

2-tulos siis irtosi 243 pisteellä, mutta p*ska fiilis jäi. Jotenkin harmitti koiran puolesta ja otti pattiin monikin juttu. Äh. Ja väsytti koko ajan niin pirusti. Olin ajatellut, että yritän huomenna saada kisapaikkaa Parkanon kokeeseen, mutta taidan skipata. Ei jaksa.

Sitten mukavampiin juttuihin eli Heimon kuulumisiin! Keskiviikkona vierailin yhdessä Takkujen agiryhmässä, Kokkilat oli ryhmän koutseina. En söhlinyt niin pahasti, kuin edellisellä kerralla mut on se kyllä vaikeeta… Ei mulla oo koordinaatiota. Kauheen vaikeeta yrittää pyöriä ja hyöriä ja osoitella oikealla kädellä oikeassa kulmassa. Mut Heimo on kyllä taitava! Ehkä se korjaa mun virheet

Treenien jälkeen mentiin Maijan luokse moikkaamaan meidän äitiä ja Kaisaa, jotka oli tulleet katsomaan Riimi-riiviötä eli Riimiötä. Heimo on kyllä niiiiiiiiiiiiiiiiiin kiltisti sen kanssa! Aivan ihania <3

Viikonloppu vierähti koiramaisissa merkeissä, mutta se ei sisältänyt mitään omien koirien kanssa. Olin siis molemmat päivät KV-näyttelyssä hommissa. Rahatoimiston tätinä duunailin, mukavaa hommaahan se oli. Tuli vaan sunnuntaina yhtäkkiä mieleen, että tulevalla viikolla torstaina on EK-koe Helsingissä ja viikonloppuna kuusi (!!!!) agilitylähtöä Heimon kanssa! Ja paljonko ollaan treenattu???? Aika hintsusti juu!

Perjantaina treenasin Maijan opastuksella agilityä. Oli eka kerta EVER Heimon ohjaksissa. Enninkin agilitystä on vierähtänyt jo niin monta vuotta, etten uskalla edes laskea… No enivei. Maija teki meille radan ja näytti, miten kannattaa ohjata. Nooh, en ollut ihan luonnonlahjakkuus… Enkä nyt osaa kyseistä rataa selostaa sen tarkemmin. Pätkissähän se toki mentiin. Alussa oli ihan kauhian vaikeeta, eikä meinannut luonnistua millään. Mutta kyllä siitä loppua kohti agilityn näköistä tuli. Mutta silti alkoi vähän hirvittäään, että menin ‘lupaamaan’ noi agilitykisat. Häpäisen kuitenkin itseni ja kaupan päälle pilaan Maijan tekemän koulutustyön… Kääk!! Mutta ilmeisesti mun ei anneta jänistää.

Heimo pääsi sunnuntaina agi-kisoihin ja nappasi ensimmäisen nollansa 2-luokassa! Tässä vielä linkki rataan, jos joku haluaa vilkaista: http://www.youtube.com/watch?feature=player_embedded&v=8oWMRm_BpcU

Onnittelut Maijalle ja Heimolle nollatilin avauksesta!

Heme oli vielä su-ma yön Maijalla, kun niillä oli maanantaina agilityn aluevalkku. Riimi-pentu ja Heimo oli tulleet tosi hienosti toimeen. Tai voitaisiinko sanoa, että Heimo on ollut tosi tosi kiltti pennulle, ja pentu on ollut Heimosta aivan haltioissaan. Niin ihania ne on, ihan sydän sulaa <3 <3

Ennille esiteltiin Riimi kerran niin, että pentu oli sylissä ja katseli autohäkissä olevaa Enniä. Enni esitti mielipiteensä murisemalla, eli normipäivä

Eilen Hemen ollessa agilityvalkussa kävin Ennin kanssa Kyötikkälässä. Mittees siitä sitten… Vähän epätoivoinen olo siitä, että saisin tuon kisoissa esiintyvän ‘hulluuden’ jotenkin aisoihin. Mitä muka voin tehdä normireeneissä sen suhteen?? En keksi mitään. No loppuviikosta kisamainen tottisreeni tulossa, pitää sitä varten punoa jotain juonia.

Reenailin nyt pelkkää liikkeestä istumista. Tein 5-6 toista ja jokainen meni nappiin. Mietin, että teen nyt vaan näitä istumisia. En mitenkään usko, että kisoissa tekisi sitten pelkkiä istumisia muissa liikkeissä. No, jos tekee niin tekee. Hah. Mutta melko epätodennäköiseltä tuntuisi.

Sit tajusin, että  voinkin tehdä reunan heinikkoon tarkkuusetsinnän. Ainoa pienehkö esine, mikä oli mukana, oli meidän kanahäkin lukon avain. Siis sellainen vanhanaikainen, eli aika pieni, mutta ei ehkä ihan 3-luokan kokoa. Etsimisosuus meni hyvin, tosi tarkasti haisteli ruudun ja kohta bongasikin avaimen. Mutta tuonti…. Tiputti kahdesti ja kovin oli söhlääväinen. Sitten harjoiteltiin vaan tuontia ja pitoa. Tässä tuntui tulevan edistystä eli lopulta onnistui hienosti. Näitä on kyllä mukava Ension kanssa reenata, se tuntuu olevan hirmu innoissaan olematta liian kiihkeä. Ja hyvin menee perille, mitä haluaisin siltä.

Että semmosta. Yritän olla ressaamatta ajanpuutteesta.

Otsikon ‘lempinimestä’ lisäselvitystä alempana…

Elikkä siis IPO-klubin järkkäämän iltakoe oli kyseessä, tuomarina vastavalmistunut Heikki Tuomola. Jäljet oli Kangasala/Orivesi rajalla. Me saatiin nro 5, joka oli viimeinen numero. Mutta nopsaan päästiin metsään, ei tarvinnu kauaa ootella.

Janan kohta oli tosi helppo, käytännössä kulki uraa pitkin. Ensio lähti ripeästi etenemään ja nappasi jäljen pian, ehkä jotain 15-20m päästä. Lähti oikeaan suuntaan, jee! Ja ite muistin odottaa narun päähän & lähteä oikomatta perään. Jana meni siis tosi buenosti ja arvostelussa saatiinkin kehut ja täydet pisteet.

Jälkimaasto oli semmoista tosi mukavaa metsää. Kaksi keppiä nousi tosi pian, mutta sitten vähän harhauduttiin. Mutta kohta taas keppi. Tuossa 1-luokassa kun niitä on viljelty niin taajaan… Vitoskeppi jäi koiralta nostamatta, mutta onneksi itse bongasin sen. Lopulta yksi välikeppi oli jäänyt matkalle, tietty siihen harhailukohtaan. Aikaa oli vaikka kuinka paljon jäljellä, joten lähdettiin katselemaan josko löytyisi puuttuva. Ja sieltähän se löytyikin matkan varrelta, jee! Tuntui kyllä tosi lyheltä toi matka, mutta kai se oli sen 500m

Olin super tyytyväinen janaan ja kohtuu tyytyväinen jäljestykseen. Onhan siinä huolimattomuutta. Mutku ja noku, me vaan ollaan tämmösiä…

Esineruutuun sitten. Lähetys vasurikulmasta. Vähän aikaa koira oli poissa näkyvistä ja just kun huutelin sitä, ilmestyikin esine suussa puun takaa. No hitto, siitähän tuli tietysti penaltyä. Tuli myös sanomista siitä, että pitäisi jaksottaa luovutuksessa. Mielestäni tarpeeton huomautus, käsittääkseni vapaa luovutusasento ei tarkoita tottismaista luovutusta (eli jaksotusta). Vai olenko väärässä? Siitä tuli kans sanomista, kun koira hyökkäsi uudestaan leluun kiinni irroituksen jälkeen. Jeps, niin teki ja mun mokahan se oli. Eskaruudusta 28p kuitenkin.

Tottis… Hohhoijjaa. Hullu-Enni tosiaan. Ensin oltiin paikallamakuussa. Haukahti ja pomppasin vähän eteenpäin ampumisissa. Tuomari ei tosin sitä huomannut… Mutta loppuajan pysyi onneksi laatikko kasassa.

Seuraaminen. Jumankauta!!!!! Siis ihan sekopää koira! Ei todellakaan edes ‘edistänyt’ pitkällä suoralla, vaan ihan hyöri ja pyöri missä sattuu, edessä, sivulla, takana…. Pari kertaa tallasin sen jalallekin ihan kunnolla, ihme ettei alkanut ontua! No, kyl se siitä sit seuraamiseksi muuttui ekan täyskäännöksen jälkeen. Ei kyllä TIETENKÄÄN täydelliseksi, mutta jotain 7+ antaisin itse siitä loppuosuudesta. Mutta siis aivan…. järkkyä!

Istuminen. Meni maahan.

Maahanmeno & luoksetulo. Tässä ei tainnut olla juuri valittamista (toki edisti valmistelevassa).

Tasamaanouto. Tais vähän kapulan nostossa olla sähläystä. Ja luovutuksessa pureskeli.

Hyppynouto. Ponnasi molempiin suuntiin. Muutenkin tais olla sitä ja tätä. Hirveesti Heikki kyllä puhui, mutta tyhjä pää kun en enää muista paljoo mitään

Estenouto menikin aika hyvin kaikkinensa. Oisko maininnut turhan tiiviistä luvottamisesta? Kääks en muista…

Eteenmenossa eteni inasen vinoon. Tippui ekalla maahan, mutta hitto vieköön alkoi hilaamaan itteensä ylös kun marssin kohti. Palasi onneksi takaisin maihin aika pian, kuuli varmaan kun murisin uhkaavasti Tuomari kirjoitteli varmaan lappuaan justiinsa, ei nimittäin asiasta mitään maininnut.

Kehuja tuli ainakin näyttävistä ja suorista sivuillemenoista. Mukava kyllä, kun ne on kunnossa. Pikkujuttujahan ne on, mutta ees joku menee hyvin… Taisi tuomari jotain positiivista sanoa tuosta (hullu)asenteestakin, siis siitä hirveestä palosta, mikä sillä on tekemiseen. PIKKASEN vaan meni ylisektorille! Oli ihan räjähdyspisteessä koko ajan… On kyllä vissiin turha toivo, että iän myötä rauhottuisi! No mutta onhan se tietty kiva juttu, että kohtuu iäkäs koira on noin virkee ja hyväkuntoinen Niin siis pisteitä tästä 79.

En tiiä mitä tekisin, siis tähän ois pakko saada ees vähän rotia! Hävettää ihan. Mutta on Enni silti paras <3

Pisteitä tuli yhteensä 277 eli 1-tulos.

Menin Santamäkeen eilen sillä aikaa, kun Jasmo oli golffaamassa ja aatoksena tehdä Ennille keppireeni. Heimolle en aatellu tehä, kun pitäis vähän tarkemmin miettiä sitä ja suunnitella.

Nooo, aika mukavaan maastoon viljelin 10 keppiä kaartuvalle jäljelle. Sitten, kun olin sen tehnyt, niin päätinkin pienen pätkän tehdä Heimollekin. Joku 6-8 keppiä siihen pistin.

Ennin suoritus meni mukavasti. Ehkä 1-2 keppiä ois jääny ketoon, mutta nostatin nekin kun olin koko ajan ihan ‘hollilla’. Naksuttelin aina nostovaiheessa, että vahvistuisi se. Enni oli ihan fiiliksissä ja mikäs sen mukavampaa!

Sit Heimo. Olin viljellyt keppuloita suht helppokulkuiseen kohtaan. Mutta mutta. Heimo oli sen verran vauhdikas, että en vaan yksinkertaisesti pystynyt bongaamaan niitä keppejä itse, eikä Heimo reagoinut ~yhteenkään eli en tosiaankaan vaan pystynyt auttamaan ilmaisussa. Viimeisen kepin jopa näin ajoissa, niin siihen ehdin pyytää maahan ja palkata. Eli aivan päin persettä meni tää koko homma. No, positiivista on se, että Heimo jäljesti aika tarkasti eikä vaan sählännyt menemään. Mutta miinus reagoimattomuuteen ja vielä isompi miinus itselleni huonosta suunnittelusta ja toteutuksesta.

Toki olin aatellut, että menen pellolle tekemään tätä reeniä. No, ei nyt vaan ole ehtinyt, eikä niitä sopivia peltoja satu olemaan ihan kulman takana. Ens kerralla sitten…

Sit kävin vielä kentällä ottamassa tottikset. Molemmat koirat osasi istua, wuhuu \o/ Ja Heimo makaili vähän aikaa p-makuussa niin, että olin piilossa. Ei nyt ihan patsaana, mutta ei se sieltä mihinkään ole säntäämässä which is nice. Ja täysin hiljaa on koko ajan.

Torstaina onkin Ennin kanssa jälkikoe by IPO-klubi. Eli tässä ihan nurkilla. Ihan kiva mennä! Ja sain just paikan helatorstaina Helsinkiin EK3:een, kolmannelta varasijalta. Tässähän alkaa oleen ihan tosimeininki!

Toi EK-koe vähän mietietyttää, lähinnä oma asenne ksaamiseen. Siis meillähän ei ole enää muuta tavoiteltavaa, kun 2*1-tulos, koska SM-tulokset on jo taskussa. Tosi rennolla asenteella oon kisannu koko EK-uran ajan, kun ei ole ollut oikeastaan mitään paineita mihinkään, kaikki on vaan bonusta. Pystynkö samalla tavalla asennoitumaan yhä nyt? Ois kuitenkin tarkoitus yrittää tosissaan niitä ykkösiä, emmä nyt ihan huvin ja kannatuksen vuoksikaan osallistu, todellakaan. Mutta ei mua kyllä sekään ajatus itketä, ettei tule EK:sta valiota. Ei todellakaan. Eli nyt vaan rento asenne mutta hyvällä yrityksellä

Raskas mutta antoisa viikonloppu takana. Ohjelmassa siis hakukoulutus, kouluttajan Antti Konttinen Hyvinkäältä. Olin itse järjestävä henkilö, joten tekemistä riitti. Onneksi ehdin kuitenkin reenaamaankin itse

Lauantaina otettin hakua kaksi kierrosta. Meitä oli 10 koirakkoa. Päivä venyi ei-niin-yllättäen ihan sikapitkäksi. Alunperin oli ollut puheissa, että otetaan vielä tottista illasta, mutta ei ollut enää jaksavia siinä vaiheessa, kun vihdoin metsästä raahauduttiin pois

Eka kierros oli itse suunnittelema, Antti katsoi vaan päältä. Olin suunnitellut hätäisesti ihan idiootin, ajatuksettoman treenin. Kolme ukkoa ja tyhjiä X määrä. Katsoin kaikki huonot lähetykset ja pistot läpi sormien. Antti kysyikin purkuhetkessä, että mikä oli mun treenin tarkoitus. No, ei sitä kyllä ollut.Onneksi löysi kuitenkin hyvääkin meidän suorituksesta. Heimon energisyys, ilmaisut jne on kunnossa. Ja plussaa myös siitä, että liikun maalimieheltä pois maastosas edeten. Miinusta tuli myös siitä, että koira ei ollut hallinnassa juuri ollenkaan.

Seuraava treeni suunniteltiinkin tämän pohjalta. Eli otan hallintaan jo heti alueelle tullessa ja se pistäisi pysyä koko suorituksen ajan eli käytännössä mm:lta palatessa ja keskilinjalla. Huonot pistot oli tarkoitus korjata ihan ‘perusmeiningillä’, eli korjaamalla metsän puolelta / ajamalla syvemmälle.

Käytin hallintaan nakkiapua paljon, ja hyvinhän se meni sillä.. Aika paljon tein niinkin, että käsi oli ilman nakki nyrkissä tuossa liivin päällä, Heimo meni siihen lankaan hyvin. Sitähän voi hyvin käyttää koetilanteessa, jos se kerta pitää koiran hyvin rodissa. Eipä sitten tarvinnut kertaakaan ajaa tahi korjata Hemen pistojakaan eli itse hakusuoritus meni aika nappiin. Oli tarkoitus, että jos joudutaan ajamaan perälle asti tyhjälle, niin sinne pistetäänkin maalimies, joka odotteli puhelimen päässä aluetta rajaavalla tiellä. Ei sitten tarvinnut käyttää, kun tosiaan tyhjä onnistui kivasti.

Sunnuntaina suunniteltiin pidempi reeni, samanlainen kuin edellispäivänä. Eli ajatuksena tyhjien reenaus. Etukulmaan jouduin korjaamaan lähetyksen kerran, lähti uusinnasta korrektisti ja teki tosi siistin etukulmatyhjän. Sitten mm. Samoin seuraavalle tyhjälle piti korjata, mutta yksi korjausliike riitti, pisto parani huomattavasti. Sen jälkeen taisi olla taas tyhjä. Vai olikohan? Hmm en kyllä muista nyt kunnolla. Sitten maalimies, joka nousi hyvin. Äh oon jotenkin kadottanut muististani tämän treenin kulun. Kai se jotenkin noin meni. Ainakin ihan kohtalaisen kivasti. Ei jäänyt pahemmin hampaankoloon mitään.

Tokaa kiekkaa ei hakua otettu, vaan porukka halusi ottaa tottista. Itsekin mielelläni vaihdoin jo tottikseen. Olihan tuolla metsässä tullut jo riekuttua ihan kiitettävästi. Otin molempien koirien kanssa, Ennikin pääsi vihdoin toimintaan.

Ennin kohdalla pohdittiin mm. sen pälyilyyn puuttumista. Kun se siis tiputtaa kontaktin peruasennossa ennen liikkeellelähtöä. En tiiä, oon kyllä täysin toivoni menettänyt sen suhteen. Siinäpähän pälyilee. No, aina sen tietty voi korjata, mutta jotenkin se on NIIIIIIIN tiukassa etten usko sen muuttuvan.

Heimo teki tottista mielestäni tosi kivassa vireessä ja ääntelykin oli käytännössä nollassa. Hieno juttu! Vähän hinkkailtiin seuraamista ja pohdittiin edistämiseen puuttumista. Ei nyt mitään uutta ajatusta tullut varsinaisesti. Mutta tykkäsin siitä, ettei vaan sitä pakote-pakote-pakote juttua aina vaan. Sitten sanoin, että noudoissa louskuttaa, niin Antti ehdotti että koitan niin että heitä kapulan ihan eteen. No ei siinä mitään, hiljaisuus pysyi. Sitten motskarilla heitto pitkälle, mutta noutoliikkeenä siis; pieni vingahdus tuli alkuun vaan. Jotenkin se kapula kiristää hermoja, motskarin noudossa ei ollut mitään merkkiä louskutuksesta.

Kuvia ei oo, harmi!

Ne oli nimittäin eilen! Mentiin Nokian radalle, kun piti muutenkin vilkaista sen kunto viikonlopun koulutusta ajatellen. Ja sehän oli jo täysin treenikunnossa. Paikoittain lunta oli jonkun verran, mutta helposti siellä pääsi liikkumaan kuitenkin.

Meitä oli jopa kokonaiset viisi reenaajaakin. Otettiin meidän ryhmään pari uutta tyyppiä, ja ainakin nyt vaikutti hyvältä ratkaisulta – pitkästä aikaa enemmän, kuin kolme osallistujaa treeneissä!

Jostain syystä en nyt jaksaisi avata treenejä tänne. Mutta lyhyestä virsi kaunis: 100m alue, 5 maalimiestä. Toiselle puolelle tuli tyhjä pisto niin, että jouduin uusimaan sen, kun yritti lintsata (oli varmaan toisen puolen mm.n hajulla). Jaa niin taisi tulla maalimiehenkin puolelle tyhjä. Ei oo ihan mahottoman laajoja kaaria Hemellä.

Joutas jo treenaamaan pidemmällä radalla. Tämmönen pikkurata ei vaan oikein palvele sitä ajatusta, että tähdätään 3-luokan kestävyyteen.

Ennikin sai vähän treenata. Se oli tallaushommissa mukana ja tallauksen jälkeen otin ensin tyhjän toiseen etukulmaan ja toisessa oli maalimies. Ennin toiminta oli kuin oppikirjasta <3 No maalimiehellähän ei ole hallintaa. Maybe some day.

Tottiskentälläkin kävin keskiviikkona. Molemmat koirat oli sikahyviä! Tosin Heimolla ei vieläkään onnistunut liikkeestä istuminen. Ei tässä muuten mitään, mutta taas vähän mietityttää, että paljonko viitsii hinkata sitä. Ettei alkaisi paineistumaan ja taas seuruutuksessa luimistelemaan. Nyt sitä ei nimittäin tapahtunut ollenkaan.

Viikonloppuna siis Antti Konttisen hakukoulutus, jee jee

Nonni. Kävin lauantaiaamupäivällä Kangasalla vähän tottistelemassa. Kenttä oli kuin riisipelto, sinne oli siis aurattu ihan mukavankokoinen lämpäre, joka tällä vesikelillä oli ihan pelkkää uima-allasta. No mitäpä väliä, kumpparit olin sentään tajunnut pistää jalkaan, eikä koiriakaan tuntunut haittaavan moinen. Tai en tiiä…

OK, en ole reenannut piiiiiitkään aikaan. Mutta meni vaan hermo, kun kumpikaan koira ei muka osannut tehdä liikkeestä istumista. Sitten tuli huono omatunto, kun ärähdin lopulta Heimolle ja sehän oli kuin olisi selkäänsä saanut…  Rassukka. Yritin äkkiä vaan korjata äänensävyn iloiseksi, mutta tais paskat olla jo housussa.

Ja minä vielä ihmettelen, kun se on alkanut jätättämään/hiippailemaan pitkällä seuruutussuoralla. Liekö syynä se, että se on paineistunut jättävien hinkkaamisesta ja meikäläisen ärähtelyistä???? Oisko se se?? Lupaan ja vannon, että tästä lähtien en menetä hermojani Heimolle. I promise. Ilon kautta.

Tai sitten tietysti voin vierittää syyn ällömärkään ruohoalustaan. Eihän noi hienohelmat haluu istua sellaiseen. Haha, as if. Niitä ei haittaa vähääkään moinen! Mutta selityksiä on hyvä olla plakkarissa