Hihhei, Ennille tänään JK2 Hämeenkyröstä!
Sellaiset lähtökohdat oli, että ainoatakaan jälkeä en tänä vuonna ole sille tehnyt… Olin ajatellut, että teen edes mukavan keppijäljen tuohon lähipuiston takaosaan, mutta ärsyttävä harakkapariskunta on vallannut sen jokavuotiseen tapaan. Ei sinne vaan uskalla mennä, tulee raakkuva harakka niskaan.
Eikä paljoo muutakaan tehty, pikkusen vaan höntsäilty tottista ja pari pientä esineruutua. Päätin kuitenkin ilmoittaa tähän kokeeseen, koska kiva ois kuitenkin Ennin kanssa jotain tehdä. Se on ihan hyvässä hapessa oleva vanhempi neiti-koira, motivaatiota riittää vaikka nuoremmille jakaa. Sit ei oikein tuu tehtyä sen kanssa mitään, kun ei kaikkeen aika riitä ja tekee mieli panostaa jo Heimoon täysillä.
Nomutta tosiaan Kyröskosken ihanissa mäntymaastoissa oli kisat, aurinkokin paistlei oikein mukavasti aamusella.
Janalla lähetys meni aika nappiin, lähti ripeästi suoraan. Sitten takajälki, höh. Siitä kun käänsin oikeaan suuntaan, niin hyvin jatkoi jäljestämistä. Eka keppi oli jotain 150m päässä. Ajoi yli sen. Sitten kulma. Kohta toinen kulma, kohti autoa. Vähän ihmettelin, että mikäs.. Mutta eipä auta kuin roikkua perässä. Sitten vähän aikaa tallusteltiin niin kas siellä oltiin janalla taas. Ei helevetti!! Tässä vaiheessa olin varma että tää oli nyt tässä.
Eipä auttanut muu, kun uudestaan samalle jäljelle eli alusta vaan koko homma. Tuntui että seikkailtiin sekavasti, eikä kepin keppiä tietenkään herran aikoihin… Olin satavarma että tää on nyt jotain satunnaista hortoilua vaan. Mutta sit – keppi! Jee!
Sen jälkeen Ennikin selvästi muuttui varmemmaksi ja meni tosi hienosti loppuun asti, kepit nousi kiltisti. Jes jes jes!
Esineruudussa kaksi lähetystä, juoksi täysillä suoraan esineille, takas samaa vauhtia, mutta pari pistettä lähti kun molemmat luovutukset oli ei-niin esimerkillisiä… Tapporavistus ekalle eikä ees halunnut sitä mulle tuoda, jouduin kurottelemaan oikein. Se oli joku kiva lapsen pehmolelu tms. Toka nyt muuten vaan sattui lennähtämään suusta maahan just, kun olis pitänyt luovuttaa…
Tottiksessa oltiin viimeisessä parissa. Odottaminen, se on niin ihanaa. Parina Niemisen Kaisa dopperinsa kanssa, ei tarvinnut jännittää. Aiemmin oli rotikkauros, joka mulkoili TODELLA pahalla silmällä parina ollutta beussia… Ei onneksi tapahtunut mitään, mutta vähän kylmäsi katsella! Ja edellisessä parissa ollut rotikka räyhäsi arvostelussa briardi-parilleen niin, että koko lääni kaikui… Huh onneksi meillä oli vaan leppoista, Kaisan Rimpe on myös narttu, mutta minkäänlaisia kovisteluja ei ollut ilmassa kummastakaan suunnasta.
Seuraamisesta HYVÄ!!!! Ja arvosana taisi laskea lähinnä johtuen ääntelystä. Seurasi tosi hienosti! Wau, olin todella tyytyväinen 
Jättävien seuruutukset menikin jo enemmän vanhaan malliin, eli edistäen.
Istumisesta jäi seisomaan, höh! Tein tämän autollakin kun lämmittelin, no problems. En muistanut tehdä valmistelevaa kuonon kosketusta, ehkä syy siinä? 
Maahanmeno ja luoksetulo OK
Seisominen OK
Tasamaanouto – pureskelua
Hyppynouto – mennessä ei aikomustakaan hypätä, tullessa vähän kävi miettimässä esteen juurella, mutta kiersi.
A-este OK (luovutuksissa pureskelua)
Eteenmeno OK (valmistelevassa osuudessa toki selkeä edistäminen).
P-makuu – ampumisessa ulahti (osuikohan siihen?), muuten pysyi paikoillaan hyvin.
Pisteitä tästä 71, olin ihan tyytyväinen. Ja tavoitehan saavutettiin…. Sitten noi mistä pisteitä saatiin, meni aika jees kuitenkin. Ja musta ihan OK, että kiertää tuon esteen. Ainoastaan liikk. istuminen jäi vähän harmittamaan.
Oli ihanaa!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Enni on paras!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Heimon kaa isomummon mökillä
Sekä istuminen ja maahanmeno. Seisomista vaan tarjosi (jota en sit tietty liikkeenä ottanut). Jumitti jotenkin aivan sikana!
