Ennin ja Heimon Hundkarusellen

Mietin oikeesti, että jos toi erkkari menee hyvin, niin alan käymään enemmän näyttelyissä. Nooo, menihän se ihan kivasti, mutta ei se ROP kovin lähellä ollut…… Eli jatketaan entisten harrastusten parissa vaan.

Parit haut on otettu Nuutisten koulutuksen jälkeen. Aiemmalla kerralla tein vähän saman tyyppisen, kuin koulutuksessa, muttei ihan niin pitkällä radalla. Oisko ollut neljä mm per puoli? Ja etenemä jotain 30 m. Eikä suorapalkkoja, vaan haukut loppuun päin vähenevästi. Meni hyvin! Siis tosi hienosti, ei tullut oikeastaan mitään, mistä pitäisi jupista.

Tänään sit npkh:n radalla lisää kiusaamista… Nyt tyhjiä tyhjiä tyhjiä. Ajattelin ensin, että pistän sen juoksemaan parisataa metriä vain tyhjiä, mutta Heimo tekikin niin hyvää työtä, että hellyin palkitsemaan mm:llä jo aiemmin. Eka mm oli siis 90:ssä, toka 200:ssa ja kolmas puolipakona vielä toiselle puolelle. Heimo oli ihan sikasikahyvä!!! Teki ihan sairaan hyvin hommia ja hienoja pistoja! Melkein onnenkyyneltä pukkasi poskelle

Ainoastaan viimeisellä tyhjällä jouduin pakottamaan kunnolla syvälle, kun oli saanut Mirasta niin vahvan hajun (oli hyvä tuuli). Mutta senkin teki sitten tosi hienosti lopulta. Ai että! Kyllä välillä palkitsee

Kunhan sais sen tottiksen nyt kuntoon. Pakko saada!

Heps!

Jotain ollaan tehty, tai ainakin yritetty. Tiistaina oltiin kokeenomaisissa tottistreeneissä ainaskii. Siellä Heimo meni aika hyvin lankaan, ainakin tuntui paineistuneelta. Ulisi seuruun alussa ja ekassa laukauksessa rupesi haukkumaan. Karjaisin ”EI!!!!” varmaan niin kovaa, että kuului naapurikuntaan. Ja kappas, pieni vinkaisu toisella ampumisella ja loppuseuraaminen oli tosi hienoa.

Jäävät menikin ihan penkin alle Sekä istuminen ja maahanmeno. Seisomista vaan tarjosi (jota en sit tietty liikkeenä ottanut). Jumitti jotenkin aivan sikana!

Hypyssä menin tsemppaamaan paluussa. Kapula tipahti heti, kun näki meikän hoputtamassa. Mutta no, hyväksyin.

Semmoista siellä. Oli mukavaa ja hyödyllistä!

Tänään sitten bortsujen erkkarissa. Jumangegga, meitä kyllä huijattiin ja pahasti sään suhteen! Alkuviikosta lupasi oikein unelmasäätä, +20 ja ihanaa poutaa. Niin mitä saatiin? Vettä tuli etenkin meidän luokan aikana taivaan täydeltä!

Heimo sai EH:n. Käyttöluokasta ei kukaan saanut ERIä, joten kisattiin sijoituksista. Heimo sijoittui kolmanneksi (neljä koiraa).

Jäi kuitenkin hyvät fiilikset, vaikka toki ERIn kiilto silmissä sinne menin. Olin tällä viikolla treenannut näyttelyseisomista luopumisen avulla jokusen kerran (nyrkki nokan edessä ja oikeasta asennosta & rauhasta nyrkki aukeaa), ja homma onnistui todella hienosti! Suorastaan ällistyin Heimo tuskin vilkaisikaan tuomaria, kun hän tuli nenän eteen naksuttelemaan. Tuijotti vaan mun kättä transsissa

Heimon arvostelu: 4-vuotias uros. Rodunomainen. Hyvät korvien mittasuhteet. Vahva maskuliininen pää. Saisi olla tummemmat silmät. Hyvä saksipurenta. Vahva luusto & substanssi (kroppa/kokonaisuus?). Saisi olla parempi ylälinja. Liikkuu vapaasti.

Itse suomensin, säästin.

Kuvia ei tietenkään oo!

Järkkäsin NPKH:lle hakukoulutuksen, ohjaajina Jossu ja Reese. Yksipäiväinen tällä kertaa. Olis kuitenkin pitänyt tehdä kaksipäiväinen, kun eihän me sitten keretty ottaa, kuin yksi kierros per koira kun niin ajatuksella jokaiseen perehdyttiin. Ens kerralla sit!

Heimon treeni oli seuraavanlainen: Jenni vasemmalla puolella, Jossu oikealla puolella rataa liikkuvina. Pistoja 30-50 metrin välein. Ja aluetta käytettiin yli voittajaluokan, varmaan 350m ainakin. Pistettiin siis Heimon motivaatio ja kunto kunnolla koetukselle.

Läheskään jokaisella mm:llä ei ollut ilmaisua, vaan suorapalkka. En ole juurikaan ottanut suorapalkkoja, enkä kyllä vieläkään ole vakuuttunut niiden hyvyydestä haukkuvalla, putkiaivoisella koiralla. Saatiin sillä kyllä sen virheitä hyvin esille, se jätti esim kerran maalimiehen kesken ilmaisun. Lisäksi etenkin keskipaikkeilla rataa tapahtui selkeä motivaation notkahdus, ei olisi oikein viitsinyt enää tehdä kunnolla. Sen sellaista.

Kuva ei kyllä ole NPKH:n radalta, mutta menköön…

Mutta ne hyvät puolet. Sen kunto ei todellakaan loppunut kesken, eikä loppupeleissä motivaatiokaan. Hetkeksi tosiaan notkahti, mutta helposti se keräsi uutta intoa ja jaksoi paahtaa loppuun. Pistot oli 99-prosenttisesti hyviä, lähti sinne minne piti ja syvälle. Ainoastaan kerran taisin joutua ”ajamaan” sen pistolle. Jaa niin lopussa toisenkin kerran, mutta se oli nähnyt Jossun etenevän toisella puolella, niin ei olisi huvittanut mennä Jennin puolelle.

Taas tuli noottia keskilinjahallinnasta. Tää on niin hankalaa. Pitäis tosiaan ottaa se hallintaan kunnolla, mutta tosi äkkiä se alkaa dissaamaan maalimiehiä ja mielistelemään meikää. Eli ei tod. pidä taas haksahtaa tekemään liikaa sitä.

Lisäksi huomasin, että mun sivu-käskyt on todella epäreiluja. Sanon saman käskyn, kuin tottiksessa, enkä silti vaadi että tulee niinkuin siinä pitäisi. Ja melkein aina siirrän koiran kädellä suoraksi! Ööö wtf?! En tajuu itteeni. Miks tosiaan käytän tottiksen sivu-käskyä, vaikka tilanne ja tarkoitus on ihan eri? Miksi autan sitä vielä fyysisesti joka kerta? Nyt jotain rotia tähän toimintaan. Eikä ihme, että tottiksen perusasennot on niin paskoja.

Siitäkin tuli sanomista, että miks aina treenataan vaan helppoja lyhyitä treenejä. Jep jep, I know!!!

Käytiinpä Tavesin hakukokeen tottiksessa nöyrtymässä… Ei mee hyvin nyt!

Seuraaminen: haukahteli ampumiset. Muuten semmosta levotonta, mutta kyllä kai sitä seuraamiseks pystyi enimmäkseen sanomaan… Peruasennot h-i-t-a-i-t-a….

Istuminen: jäi seisomaan

Maahanmeno & l-tulo: jees

Seisominen: lähti heti alusta alkaen ihan persiilleen. Heimo rynnisti jotenkin mun eelle ja koko valmisteleva osuus meni ihan sekoiluks. Sitten ei auttanut, kuin jatkaa vaikka se häröili mun jaloissa. Käskystä tapahtui jotain (hidasti? seisahtui hetkeksi?), mutta sieltähän se hiippaili perässä kun käännyin.

Nouto: perusmeininki

Hyppy: Menohypyn hyppäsi kyllä ja kävi nostamassa kapulan, mutta paluuhypyn kohdalla tuli rimakauhu. Kiersi esteen, mutta ei tuonut kapulaa mulle vaan alkoi jotain sekoilemaan. Oli esim menossa uudelleen hypylle, ja muutenkin jäi arpomaan mun ja esteen väliin. Annoin kyllä lisäkäskyn tässä oikein napakasti, mutta ei se mennyt enää jakeluun. Sitten lopulta piti oikein kunnolla houkutella luokse. Öö wtf?

A-este: perusmeininki

Eteenmeno: meni oikeestaan aika hyvin

Paikkamakuu: meni superisti! Tää oli ainoo, mihin olin tosi tyytyväinen, nimittäin maanantain treeneissä vinkui ihan sikana. Nyt ei kuulunut inahdustakaan, eikä ollut liikauttanut evääkään koko aikana.

59 surkeaa pistettä.

Harmittaa (((

Hannan uusi zeniläinen koulutustyyli mureni heti tiistaina. Olin siis päättänyt, että nyt loppu pakotteet ym riuhtominen, ja olen vaan hymistelevä hyväntuulen koirankouluttaja.

Olin PKY:n kentällä, jossa oli yhteisreenit eli jengiä piisas. No, enempää selittämättä: Heimon laatikko levis täysin. Ei pystytty tekemään about mitään, kun Heme kiljui suoraa huutoa. En alkanut läksyttämään, vaan vein sivulle. Ei olis mikään, hyvä tai paha käsky mennyt läpi siinä tilassa. Eli zeniläisyys piti vielä tässä vaiheessa.

Sitten, kun vähän rauhoittui, otin vähän jättäviä ym perustreeniä. Ei helevetti mitä meininkiä. Ei jäänyt istumaan, nousi maahanmenosta yms hölmöilyä. Zeniläisyys loppui siihen paikkaan. Karjahdin pari kertaa ihan kunnolla, ja Heimo mateli anteeksipyytelevänä… Mutta hei. Sen jälkeen loppui urpoilu. Yhtäkkiä kontakti 100%, jättävät onnistui nappiin, jne.

Että semmosta! Ollaan painiskeltu myös hypyn kanssa. En jaksa siitä kirjotella. Tyhmä hyppy. Sais kieltää laissa.

Ima & Kasper <3

En ole jaksanut/ehtinyt päivittää viimeaikaisia treenejä oikein. Ei niitä nyt kauheesti ole ollutkaan, mutta talveen verrattuna kyllä

Johan sitä alkaa valoa tunnelin päästä kajastaa, kun kevät koittaa. Tuon pikkukepon takia muutenkin ollut vähän hämärän peitossa viimeiset kuusi kuukautta… Ei voi kauheasti kehua sen nukkumistaitoja (vieläkäään), mutta sentään syömispuolella alkaa helpottamaan kun kuvioihin tulee muukin eväs, kuin meikäläisestä irtoava. Eipä tosiaan koirapuolellakaan ole ollut tapahtumia, mutta nyt yhtäkkiä kalenteri alkoi täyttyä koulutuksilla, kokeilla, treeneillä, kokouksilla… Jee!

Jokusen kerran ollaan treenattu esineitä ja tottista tässä lähipäivinä. No. Esineruutu oli aevan mahottoman huono ekalla kerralla. Heimo vaan säntäili, muttei tehnyt oikein mitään. Alustana oli nurmikko, eli sinänsä todella helppo eskaruutu. Huoh. Noooo, tätä valittelin kahdelle Sannalle, ja molemmilla oli sama idea; viljele esineitä ja anna koiran toimia oma-alotteisesti. Alkuun palkkausta pelkästä haistelusta ja muusta pienestä. Ei mitään käskysanoja tms. Ollaankin tehty niin nyt kaksi kertaa ja ainakin jonkinmoinen asenteenmuutos on havaittavissa mielestäni (vai toiveajattelua?) Tykkään siitä ettei tarvitse painostaa koiraa. Päätin jatkaa tällä metodilla vielä pitkään.

Lisäksi tosiaan päätin, etten välitä tottiksen ääntelyistä. Se on ollut hirveä noidankehä: koira vinkuu, mua alkaa ketuttamaan, koira ahdistuu ja vinkuu aina vaan enemmän, mua ketuttaa vielä isommin… Lopulta ärjyn ja riuhdon.  Ei toimi, ainakaan pitkällä tähtäimellä. Joko olen tästä aiemmin vouhkannut? Todennäköisesti, pahoittelen jos toistan itseäni.

Lisäksi tuo eilinen luonnetesti pohdituttaa vieläkin. Heimo on tosiaan -2 pehmeä! Ja erittäin vilkas… Siinä on kombo kerrassaan. Tuo pehmeys on oikeastaan viimeisen vuoden aikana kunnolla mulle valjennut. Alussahan meni mainiosti, kun käytin pelkästään pehmeitä metodeja! Esimerkkinä vaikka ekan hakukokeen tottis… Siitä se alamäki sitten lähti.

Ja vieläkin oikeesti harmittaa se, kun annoin Hempsun nimeltä-mainitsemattoman-suojeluharrastajan käsiin siellä yhdessä tottiskoulutuksessa viime talvena… Tänään sitä muistelin ja tuli ihan itku kurkkuun. Heimo parka! Tyhmä minä…. Argh. Asia loppuunkäsitelty.

… löytyy täältä: http://www.youtube.com/playlist?list=PLssDtLlazghVAlAH9xJWMb85A3a6mIpuL

Kiitos vielä Kailannon Sannalle kuvaamisesta, ketyilystä, seuranpidosta ja rahan lainaamisesta. Tää kun unohti kukkaron kotiin heh heh…

Päätin vihdoin siis käyttää Heimoa luonnetestissä. Mielestäni ei ole ollut oikein valmis siihen aiemmin. Eikä muutenkaan ole ollut hoppu, kun ei ole ollut erityistä tarvetta saada lt-tulosta.

Käytiin Helsingissä bortsu&kelpieyhdistyksen (SBCAK Ry) järjestämässä kokeessa, tuomareina Pirjo Ojala-Laine ja Auli Kiminki. Ja siis käsittääkseni eniten ”toimessa” oli joku tuomariharjoittelija. Jäi vähän hämärän peittoon, kun eivät esittäytyneet.

Pisteet jakautui näin:

Toimintakyky: -1 pieni
Terävyys: +3 kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu: +3 kohtuullinen, hillitty
Taisteluhalu: +2 kohtuullinen
Hermorakenne: +1 hieman rauhaton
Temperamentti: +1 erittäin vilkas
Kovuus: -2 pehmeä
Luoksepäästävyys: +3 Hyväntatoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus: ++ Laukauskokematon

+90p.

Pisteet ei tosiaan päätä huimaa määrällisesti. Pimeässä huoneessa se ’jäätyi’, ei vaan hakenut mua vaikka kutsuin kuinka. Lisäksi joutui aika pitkään houkuttelemaan kelkan ja tynnyrin luokse. Sellaiset ainakin aiheutti noita miinuskohtia. Ja laukauksissa oli vaan vinkuvainen ja levoton. Erityisenä plussana mainittakoon puolustushalu. Olin ajatellut, että ei ainakaan niin täysillä puolusta, mitä teki nyt!

Kuitenkin kuultiin lähinnä kehuja arvostelussa. Ollaan kuulemma hyvä tiimi Hempsun kanssa. Muitakin kehuja oli, ja nekös mieltä lämmittää! Heimo tosiaan tekee mulle hommia täysillä, sen näki tuolla testissäkin. Leikki ihan täysillä ja oli muutenkin niin hauska heppu

Videokuvaakin löytyy myöhemmin, stay tuned….

1. Mikä on arvokkainta mitä koirasi on tuhonnut?

Heimo tuhosi Saanan kameran ollessaan hoidossa sillä…

2. Milloin koirasi on omimmillaan?

Enni: metsässä juoksentelemassa

Heimo: sohvalla kainalossa

3. Mikä on paras saavutuksesi koirasi kanssa?

Hirmu vaikee tähän vastata… Jokainen nappiin mennyt kisa ja koe on tuottanut superhyvät fiilarit. Etenkin 1-tulokset voittajaluokassa. Ja sekin oli ihan ässää, kun Enni menestyi heti ekassa näyttelyssä hienosti =)

Oikeestaan jo ongelmien jälkeen nappiin mennyt osa-aluekin on riittänyt huippufiiliksiin (esineruutu, tottis…)

Kai sit kuitenkin virallisista saavutuksista parhaat on Ennin kva ja Heimon hk3.

4. Mistä koirasi motivoituu parhaiten?

Enni on aina ollut tosi ahne, eli ruoka on ykköspalkka. Heimo taas tykkää lelupalkasta eniten.

5. Mikä on suurin vastoinkäymisesi koirien tai koiran kanssa?

Ennin taannoinen ihmisvihakausi (tapahtui joskus vuonna 05-06) oli kyllä tosi ankee juttu. Onneksi siitäkin selvittiin.

6. Mitä olet oppinut koiraltasi?

Enniltä kovan koiran koulimistaitoja, Heimolta pehmeän koiran koulimistaitoja

7. Saako koirasi nukkua sängyssäsi?

Ennen sai, vauvan takia piti pistää porttari. Ei ollut kriisi, noi on aina tykänneet enemmän viileästä lattiasta nukkumapaikkana.

8. Jos koirasi saisi valita, mitä hän tekisi mieluiten?

Enni: söisi
Heimo: vikittelis tyttökoiria

9. Mitä ominaisuuksia arvostat koirassasi?

Enni: sinnikkyyttä, rohkeutta, viisautta
Heimo: ystävällisyyttä, innokkuutta, yksinkertaisuutta

10. Rakkaalla lapsella on monta nimeä, montako lempinimeä koirallasi on?

Enni: Ennipenni, Penni, Ennikoira
Heimo: Hempukka, Heimonen, Hempsu

11. Mikä on tavoitteesi koirasi kanssa?

Enni: terveet eläkepäivät
Heimo: valio käytössä ja toivottavasti aksassakin (Maijalle siitä paineet haha)

Kopin voi ottaa ainakin Jenni. Ja Semin Paula!! Sori kun en jaksanut vastata Jenni sun haasteeseen! Oli liian vaativa se loppuosa kun piti keksiä ite kyssärit ja kaikki….

Siis nythän me ollaan todenteolla aktivoitu! On nimittäin viikon sisään reenailtu kolme kertaa, omg!

Yks hakutreeni omalla radalla. No luntahan oli aika hitosti, kun oli just kaks päivää tupruttanut taivaan täydeltä. Mutta ihan kohtuu mukavasti siellä silti pystyi kulkemaan, lumi oli aika kevyttä ja silleen. Ilmaisureeniähän siellä pystyi vaan ottamaan. Heimo haukkui kolme ukkoa 40-30-10 määrillä. Meni hienosti, no problems. Mietin kyllä, että taidan jättää nuo maastoreenilöiset tämän talven osalta tähän, kun ei ole Heimolle hyväksi hinkata  pikkupläntillä, polut apuna. Mieluummin kentällä mökkikyliä tai muuten vaan ilmaisuja.

Tottiksista sen verran, että seuraaminen on hanurihommaa. Siis yleensä ottaen prseestä. Sannan ja Jennin kanssa mietittiin, että kannattanee ottaa paljon takapakkia ja tehdä nakki-imuutusta. Ei siis pakoteshittiä motskaripalkalla. Siitä ei vaan tuu mittään.

Heimon vinkunalle en ole vielä keksinyt ratkaisua. Olen alkanut tulemaan siihen tulokseen, että suljen vaan korvat siltä. Tietysti isoimmat ulinat voi kieltää, mutta pikku ininät… Who cares. Meikän hermorakenne rakoilee, ja pahasti, jos keskityn sen ääntelyyn ja yritän sitä kitkeä. Siitäkään ei vaan tuu mittään!

Semmosta! Minikepo huutelee, must gou.