Enni

Bordercollie narttu

FIN KVA HK3 EK3 JK1 BH TK1 TK2 Borderiinan Charlien Enkeli

s. 23.7.2003

Enni on ensimmäinen koirani ja se tuli minulle syksyllä 2003. Olin silloin täyspäiväinen opiskelija ja osa-aikainen työssäkäyvä, eli aika oli todella kortilla. Olin kuitenkin tasan sitä mieltä, että nyt on hyvä hetki koiralle. Ja tukiverkosto oli erinomainen, vaikka olinkin “yksinhuoltaja”.  Asuin yhteisötalossa, siellä asuvista ystävistä oli korvaamaton apu koiranhoitoon.

Ajattelin koiraa hankkiessa, että kokeillaan kaikenlaisia lajeja ja aletaan sitten harrastamaan sitä, mikä parhaimmalle tuntuu. Eli omat standardit olivat vähäiset, kunhan koira olisi bordercollie ja mielellään narttu. Laitoin muutamalle kasvattajalle viestiä, jossa esittelin itseni. Laineen Sirpa oli muistaakseni ainoa, joka vastasi positiivisesti. Eli mahdollisesti voisin olla heidän tulevan pentueensa yksi omistaja. Jokunen aika tämän jälkeen Sirpa oli tulossa käymään Tampereella ja samalla tutustumaan minuun “livenä”, kun selvisikin että olemme vanhoja työkavereita Varkauden paperitehtailta. Sirpakin siis asui jo Vantaalla tällöin, eli todella hauska yhteensattuma! Livetarkistusta ei sitten tarvinnutkaan, vaan minut hyväksyttiin vanhoilla tiedoilla

Ennin pentueeseen syntyi yhteensä kahdeksan penneliä, neljä urosta ja neljä narttua. Sirpa tarjosi minulle yhtä nartuista, sinisilmäistä riiviötä. Sehän sopi minulle hyvin, koska sain vielä sinisilmäisyydestä johtuen koiran opiskelijalle sopivaan hintaan. Enkä ollut näyttelyistä erityisen kiinnostunut, ei haitannut lainkaan ettei tulevaisuus ollut näyttelyareenoilla.

Enni oli ollut pentulaatikossa melkoinen kauhukakara, mutta meidän yhteiselo alkoi sujuvasti. Koira oli todella helppo sopeuttaa yksinoloon ja kaikkeen muuhunkin. Se ei ikinä tuhonnut mitään, eikä ollut muutenkaan vaivalloinen. Se on luonteeltaan melko kova, ja se on aiheuttanut jonkin verran harmaita hiuksia. Toisaalta taas olen saanut mokailla aika reilusti, eikä koira ole ottanut siitä itseensä yhtään.

Harrastukset aloitettiin agilitystä ja tokosta. Toko meni aika kivasti, agility ei onnistunut millään. Tokoa olen treenannut yhä, voittaja-luokassa ollaan startattu kahdesti. Agility on jäänyt kokonaan, sitä ei ohjaajan ja koiran hermorakenteet kestäneet.

Kesällä 2005 päästiin salakavalasti soluttautumaan erääseen hakuryhmään. Tuntui heti, että tämä on se meidän laji. Sen jälkeen haku onkin ollut selkeästi ykkösjuttu, muut lajit on jääneet selvästi vähemmälle. Enni on käyttövalio hausta 2009 ja  tällä hetkellä kisataan etsintäkokeen 3-luokassa. Tavoitteena myös saada jälkikoulari ennemmin tai myöhemmin.