Ennin ja Heimon Hundkarusellen

Tyhjää lyö, kun jotain yrittää kirjoittaa. Eli aika pitkälti hiljaisuus on jatkunut. Pääsiäinen vietettiin Kolilla, eikä koiria tarvinnut kertaakaan viihdyttää kun appivanhemmat hoisi sen puolen. Toissa viikolla oltiin pitkä viikonloppu Tahkolla ja jouduin puolipakolla laskemaan Maijan telemark-suksilla. No, sehän olikin ihan sikahauskaa! Otin Kolilla opetustunninkin ja oli kyllä hyödyllinen. Harmi, että kausi loppui käytännössä tähän, oisin mielelläni jatkanut treeniä.

pose

Vielä on tiedossa Tromssan/Lyngenin matka vapun tienoilla. Mennään moikkaamaan siellä asuvia ystäviä, Saanaa ja Mikaelia. Tosi kiva mennä! Toivottavasti säät suosii, niin saadaan tehtyä edes jokunen topptur

Koira-asiaan. Yhdet pikku hakutreenit saatiin kasaan toissa viikolla, mutta niistä nyt ei ole kummempaa raportoitavaa kun oli semmonen hyvin simppeli treeni. Tosi helpot pistot, kun polkua pitkin pääsi juoksemaan. Otin viimeisellä haltuun ja meni OK. Pitääkin nyt oikeesti pohtia, miten ja paljonko sitä hinkkaa.

Tein myös niin, että seuruutin aika lähellä koko ajan keskilinjalle palatessa. Niemisen Reijan luennosta valaistuneena päätin, että teen niin jatkossa. Se voisi myös ehkäistä sitä, ettei Heimo käy kusemassa/paskomasas kesken palaamisen…. Siitä lähti nimittäin jokunen piste 2-luokan kokeessa 

Vaivautunut Heimo

Jottei blogi kuole ihan, niin pitää edes jotain päivittää

Käväistiin sunnuntaina Kirkkonummella Heimon agi-kisoissa. Maijalta tarkat analyysit http://mairajal.wordpress.com/2012/03/18/kirkkiksen-kisat-ym-ym/. Jokseenkin ärsytti toisen radan virheet, mutta tää on tätä. Eka rata meni aika sähläykseksi, mutta silti M&H pääsivät kolmannelle sijalle kun ilmeisesti muutkaan ei onnituneet sen paremmin. Virheitä oli kuitenkin 15!

Heimo ei oikein suostunut leikkimään kunnolla Jalosen kanssa kisapaikan pihassa. Tuli heti mieleen,että varmaan sitten jäi tosiaan traumaa siitä taannoisesta koulutuksesta. Sievisteli vaan motskarin kanssa, ei puhettakaan normaalista vietikkäästä leikkimisestä. Ketutus

Meillä on ollut nyt lauantaista lähtien espanjanvesikoira Hiisi hoidossa. Heimo on jostain syystä alkanut dissaamaan Hiisiä, vaikka on ihan jatkuvasti tekemisissä sen kanssa. Ei kuitenkaan ole tullut mitään ongelmia. Alussa Heme murrasi ja vältteli Hiisiä täysin, mutta sitä kesti vaan päivän verran. Eilen oli jo viimeistään kaunat unohdettu, uskaltauduin nimittäin jäälle ja päästin koko sakin siellä vapaaksi (aiemmin en viitsinyt hoitokoiraa pitää irrallaan ihmisten ilmoilla). Sellainen takaa-ajoralli ja painivääntö oli valloillaan, että huh huh

Sannalta lainattu kuvia:

H & E

Hiisi

Hiljasta on, millon ees viimeks oon postannu blogiin? Sata vuotta sitten. Mutta ketä kiinnostaa meikän pikkutreenit, ei ketään, ei ainakaan mua

Olin koko viim viikon influenssan kourissa eli täysin sohvan oma. Heimo oli Maijan hoivissa (kiitos!) ja Enniä kävi naapuriin muuttanut Laura ulkoiluttamassa päivittäin (kiitos!!). Ihan korvaamatonta.

Lauralla oli ennen riiseni, mutta joutui luopumaan olosuhteiden pakosta siitä. Kerkesi kerran käydä meidän hakuryhmässä tutustumassa ennen luopumista. Sen jälkeen tultiin fb-frendeiksi ja kyttäsin äskettäin, että hän on muuttamassa meidän huudeille. Ja miten sattuikaan, viereiseen taloon! Lauran omin sanoin hän kyllä erittäin mielellään ulkoiluttaa ja ihan hoitaakin tarvittaessa meidän bortsuja. Parin viikon päästä lähdetäänkin Tahkolle ja koirat menee silloin hänelle. Kyllä on luksusta!!!!!

Sunnuntaina olin jo sen verran iskussa, että pääsin Mutalaan, missä otettiin Iikan ja Annen kanssa vähän tottista ja sen jälkeen mökkikyläleikki. Eli kasailtiin hakupiiloja erinäinen kokoelma, ja ei muuta kun maalimies piiloon ja koira etsimään & ilmaisemaan. Tää oli mulle ja Heimolle eka kerta moista leikkiä. Heimolla ei ihan heti auennut homma, joka ei sinänsä yllättänyt allekirjoittanutta. Aloitettiin toki helpolla eli näyttäytymisellä, siinä ei (sentään) mitään ongelmia. Sitten “vaikeammalla” ei taas ihan herneet kohdanneet pikku päässä, meni lähinnä söhläilyksi ja huvin vuoksi haukkumiseksi. Siis lopulta kun paikallisti mm:n, ilmaisi kyllä ihan normaalisti. Mutta meno oli vähän semmosta sähellystä. Pistetään epävarmuuden piikkiin.n.

Tottiksessa Heme oli muuten TOSI hyvän tuntuinen! Ai että, jospa tää tästä taas eloksi muuttuisi

Emmä keksi otsikkoa… Toi oli ehdotuksena, joten olkoon se

Tokokokeen jälkeen ollaan elelty hiljaiseloa. Kerran olen käynyt Pirjon kanssa treenailemassa, toisella kerralla unohdin treffit. Heimo on käväissyt agilityreeneissä alkuviikosta. That’s about it.

Jospa siis tekisin Saanan vierittämän Haaveiluhaasteen, eli 5 asiaa ja 5 tavaraa mitä toivoo

Asiat:

1. Toivon, että Maija saisi töitä

2. Toivon, että minä, läheiset, koirat, ystävät ja tuttavat pysyy terveenä

3. Toivon, että pääsisin matkustelemaan kaikkiin kivoihin paikkoihin

4. Toivon, että kevät ja kesä tulisi pian

5. Toivon, että voisin kisata molempien koirien kanssa hyvällä menestyksellä

Tavarat:

1. Tilava, turvallinen ja hieno auto

2. Asunto (tilava, läheltä keskustaa, mukavankokoinen piha kiitos)

3. Kunnon sänky (Hästens vaikka kelpais)

4. Kunnon sohvaryhmä (siis tohon tilavaan asuntoon)

5. Hyvää shamppanjaa (Dom Perignon esim)

Nonni. Lienee asiat ihan hyvin, kun jouduin viimeisiä pinnistelemään. Kevennykseksi kuva allekirjoittaneesta ajamassa autoa Coloradossa

Jaa niin viikonloppuna jännän äärellä taas, Hemellä agistartit Hyvinkäällä!

Lisää hyviä uutisia! Käytin Heimoa tänään fyssarilla (Elina Karhumäki). Ei siis ollut varsinaisesti mitään erityistä epäilystä, halusin vaan käydä huoltamassa. Ja mistäs noista jumeista tietää, en oo kovin hyvä katsomaan koiraa sillä silmällä.

Heimo olikin oikein hyvässä kunnossa! Lihaskunto on erinomainen, myös sisemmät lihakset. Oli suora rangaltaan ja liikkuvainen. Ainoastaan ojentajat oli aika jumissa, ei vaan keksitty syytä siihen. Mutta tuo nyt on pientä. Takaosassakin oli jotain pientä jumitusta, ei kuitenkaan mitään normaalista poikkeavaa.

Mietittiin jopa Elinan kanssa, että voisi ehkä kilon tai kaksi saada lisää painoa. Olen kyllä samaa miettinyt. No tässä on niin pienestä määrästä puhe, että ei varsinaisesti tarvitse mitään radikaalia tehdä ruokavalion suhteen jos haluaa tuon verran lisäystä.

Elina vinkkasi, että parikin kertaa viikossa voisi juoksuttaa rentoa ravilenkkiä. Nyt tosiaan meidän juoksut on olleet tauolla pakkasten takia, mutta eiköhän taas jatketa kunhan tästä käsittelystä palautuu. Ja nyt olen uskaltautunut Näsijärven jäällekin ensimmäisiä kertoja tänä talvena. Se on tietty ihan eri juttu, kun tasatahtinen juoksu, mutta enivei, hyvää liikuntaa.

Viikonloppuna käytiin vähän hakuilemassakin tosiaan. Enni pääsi reenaamaan, se on nyt lellitty kun vältti kuolonkohtalon. Enni oli ihan superhyvä, tosin reenikin oli mallia “kunhan on kivaa ja onnistuu varmasti”

Hrrr taas meitä on huijattu, tänään piti olla siedettävä keli, mutta ei… -15 näytti lähtiessä. Mutta pakko vähän reenata, aika juoksee!

Sabinan kanssa siis tokoilua, kelistä huolimatta. Sabina oli tuonut tokoesteen, iso kiitos siitä! Mulla oli tietysti kovasti toiveenä, että tokohypyn opetus on piece of nakki. Noo, kyllähän se hyppää, mutta eipä meinannut millään onnistua seisahtuminen. Heittäytyi suoraan hypystä maahan. Sain kyllä lisäkäskyllä seisomaan, mutta ei taida olla kovin hyvä juttu se. Mutta ehkä ei ihan nollaa pukkaa, jos saa lisäkäskyllä ylös?

Lopulta sain seisomaan jotenkuten. Aika monta kertaa peräkkäin onnistui. Mutta en tehnyt liikettä ihan loppuun asti vaan palkkasin seisomisesta. Jos tässä vielä ehtis reenaamaan…

Kävi muuten viikonloppuna Kuopiossa kisoissa niin hassusti, että Heimo pääsi karkaamaan kevythäkistä… Haha! Siinä oli jo reikä, mutta hyväuskoisena aateltiin, että kyllä se siellä pysyy kun pistetään lakana eteen. No ei pysyny! Kun tuli kuulutus, niin arvasin heti, että Heimohan se siellä irti juoksentelee.  Oli napannut laukusta motskarinsa ja sen kanssa siellä toheltanut menemään

Mittees meille hmmmm… No viikonloppuna Heimo ja Maija tosiaan nappasivat kaksi nollaa agiliitystä, ja siirtyivät sitä myötä kakkoseen. Oltiin jopa kisakatsomossa Jasmon kanssa, vaikka geimit oli ihan Turussa “asti”. Mikäpä tuossa, kivaa sunnuntaiohjelmaahan se on (etenkin kun oma koira menestyy )! Jasmolla oli kamerakin mukana, tuli jokunen ihan kiva kuva. Taitaa olla aika vaativa laji tuo liikkuvan kohteen  kuvaaminen sisätiloissa.

Maijan rata-analyysit löytyy täältä: http://mairajal.wordpress.com/2012/01/30/tokaluokkalaisia/

Joku viisas osaa jo päätellä, että tokokokeeseen reenailu on ollut aika vähäistä. Olen kuitenkin muutaman kerran treenannut autohallissa ja kerran Pirjon kanssa kentällä. Ja ihan hyvältä tuntuu, joten ei hätiä mitiä. Hyppy on tosi huonoissa kantimissa yhä, kun ei ole muka ollut paikkaa, missä sitä treenata (selityksiä löytyy siis). No ensi maanantaina ajattelin käydä Heimon nollakakkua maistelemassa Takkulassa ja ottaa siellä session kyseistä liikettä. Ja ehkä vielä toisenkin kerran ensi viikolla, jos onnistuu/tarve vaatii.

Tänään kävin juoksemassa, kun Heimolla ei tänään ollut agitreenejäkään eli hyvä päivä lenkkeillä. Tunteroinen juoksenneltiin. Kiva fiilis, kun sekin “laji” alkaa taas rullaamaan siedettävästi, tuntui nimittäin mukavalta köpötellä.

Niin ja Ensiolla oli tänään eläinlääkärin tsekkaus. Mahaan oli ilmestynyt taas patti. Pipsa tutki sen ja sen koon, muodon, tuntuman,  sijainnin ja neulanäytteen perusteella diagnosoi rasvapatiksi. Ihan tosi hieno juttu se. Muuten olisi ollut tiedossa suht iso operaatio. Hampaan jämät on tosin vielä leikkaamatta, se aika on keskiviikoksi.

Sääennusteetkin näyttää siltä, että loppuviikko ollaan lyhyillä lenkeillä ja autohallissa treeneissä. Ja Enni on saikulla.

Kiitos kaikille edellisen postauksen kommenteista. Ja tosiaan olihan siellä koulutuksessa jotain, mitä otin onkeenikin. Tuota kirjoittaessa olin vaan vieläkin niin hermona, ettei paljon positiivisia ajatuksia ollut mielessä sillä hetkellä. Just tuo mustavalkoisuus, se on kyllä meillä ollut vähän hukassa. Ja kun on herkkä koira, niin on varmasti tullut annettua liian paljon vapauksia yms.

Mutta siitä olen täsmälleen sitä mieltä, etten hyväksy sitä, että vieras ihminen käy kovakouraisesti koulimaan MINUN koiraani. Ehdottomasti en hyväksy. Ja minä tunnen koirani, se ei todellakaan petrannut loppua kohti vaan meni toimintakyvyttömämmäksi. Rupesi haistelemaan mattoa, ei tehnyt enää pyydettyjä asioita kunnolla tai ollenkaan, jne.

No mutta se siitä, toivoisin että juttua jatketaan irl. Ja etten saa mitään herjaussyytettä

Asiasta toiseen. Enni ei kyl oo ihan kunnossa Eilen lähdettiin juoksulenkille, niin liikkui huonosti ja kerran kompuroikin. Ei se siis selvästi ontunut, mutta jotenkin köyryssä ja surkeen näkösesti kulki. Sanomattakin selvää toki, että juoksut jäi juoksematta, jos joku sitä epäilee… Pitää nyt pitää levossa hetki ja varata fyssariaika. Sillä on tosiaan yksi hammaskin katkennut, ensi viikolla leikataan loppuosa. En oo huomannu mitään

Mulla on kyllä ihanat koirat, tykkään niistä aivan sikana. Vuodet vierii ihan liian nopeesti.

Ensio

Hempsu